Lämpöä 30°C, halpaa oliiviöljyä, kahviloiden terassit täynnä keskellä tiistaipäivää ja minne tahansa katsookin näkyy korkeat vuoret. Jep, nyt ei olla enää Loimaalla. Kyseessä on Kreikan Arkadian alueen keskus, Tripoli. Niin kuin nimestä voikin jo päätellä, alue on aikoinaan muodostunut kolmesta eri kaupunkista, jotka myöhemmin ovat yhdistyneet yhdeksi kaupungiksi. Tripoli on 60 km rannikolta ja maan mittakaavassa maalaiskaupunki. Lähes kaikki ruoka on paikallisesti tuotettua ja mitä täältä ei löydä, sitä ei tarvita. Sen takia paikalliset sanovat "vihaavansa" kalaa. Kaupat ja kapeiden katujen pienet putiikit notkuvat tuoretta leipää, erilaisia oliiveja, juustoja, lihoja, sekä hedelmiä ja vihanneksia.

Sunnuntaipäivä vietettiin muutaman kreikkalaisen tuttavaperheen kanssa paikalliseen tapaan missäs muuallakaan, kuin kahvilassa. Freddo Espressot kouraan, eli espresso jäillä ja pillillä, ja istuskelemaan aurinkoon muiden joukkoon. Ei huono sunnuntai.

Tänne saapumisesta on ehtinyt jo vierähtää viisi päivää, joiden aikana kaupunki on alkanut tuntumaan yllättävän paljon kodilta. Se johtuu suurimmaksi osaksi aivan mielettömän mukavista ihmisistä. Lähiminimarketin pappaa lukuunottamatta, ihmiset ovat olleet todella avuliaita ja iloisia. Kun saavuttiin Ateenan kentälle neljän supersize-laukun ja yhden uhmaikäisen kanssa, meitä oli vastassa viisi miestä. Neljä kantoi laukut ja yksi antoi meidän perheen pienimmälle tervetuliaislahjan. Seuran hovikuskin "Tason" kyydillä päästiin jouhevasti (äiti, älä lue tätä!) keskinopeudella 130km/h Peloponnesoksen kiemurtelevaa moottoritietä pitkin Tripoliin. Matkalla saatiin nopea kertaus maan historiasta ja jumalista. Ei sillä, että ne olisi peruskoulun historiantuntien jälkeen päässyt unohtumaan..
Loppuviikosta meidän pitäisi päästä muuttamaan asuntoon. Siihen asti jatketaan asustelua hotellissa. Tottakai on mukavaa olla hotellissa, mutta kun huomaa levittävänsä sormella voita välipalaleipien päälle, niin se saattaa olla jo merkki siitä, että on aika vaihtaa oikeaan asuntoon.